Rauni Mali: Pensola ja Tikkanen Talvisessa kamarisarjassa

Lappeenranta-sali 8.2. klo 19.  Lappeenrannan kaupunginorkesteri: Prokofjev, Britten, Haydn. Liidaus solistit Minna Pensola, viulu ja Antti Tikkanen, alttoviulu.

En varmaan liioittele, jos sanon että konsertti oli yksi parhaimmista kaupunginorkesterin esityksistä.
Orkesteri soitti Pensolan ja Tikkasen sooloilussa ja ohjauksessa rohkeasti ja sävykkäästi. Prokofjevin Klassinen sinfonia ja Brittenin Kaksoiskonsertto saivat solistien avulla tuoreen kokonaistulkinnan. Ehkä pidäkkeettömyys johtui nuoren viulistiparin omista otteista. Minna Pensola oli kirkkaanpunaisine korkokenkineen ja villine tukkapehkoineen kuin irtipäästetty metsäneläin, joka loihti omasta ja orkesterin viuluista Prokofjevmaista huumoria, notkeutta, elämämyönteisyyttä ja pelottomuutta. Vaikutuksen teki viulusolistien kyky tempaista orkesteri Allegro-osan ilonpitoon. Larghetto-osa oli kokonaisuudessaan sykähdyttävä ja konserton kolmas osa Romeo ja Julia teemoineen varsinainen hitti. Säveltäjä taisi itsekin olla teemaansa tyytyväinen, koska lainasi sitä myöhemmin Romeo ja Julia balettiin.

Benjamin Britten on ollut minulle tähän asti vaikea säveltäjä, mutta nyt pääsin kaksoiskonserton imuun helposti. Allegro-osan Pensolan ja Tikkasen viulusoolot johdattelivat orkesterin Brittenin värikkääseen maailmaan, jossa myös puhaltimilla oli paljon sanottavaa. Käyrätorvet, trumpetit, fagotit, oboet, jokaisella oli oma väripalettinsa. Brittenin tyyli oli omaperäistä mutta ei omituista ja finaali oli todellakin "scherzando", leikkimielinen ja kiihkeä.

Konsertin loppunumero Haydnin sinfonia "Yllätys" on monesti soitettu Lappeenrannassa. Tällä kertaa orkesteri ja solistit tekivät tutusta sinfoniasta uudenlaisen. Lastenlaulu-teeman keveys, menuetin tanssillisuus ja finaalin vauhdikas loppurutistus olivat se "yllätys" pikemminkin kuin Haydnin tarkoittama Paukenschlag-rummunisku. Sen tarkoitus oli 1700-luvun Haydn-sinfoniassa saada naiskuulijat kirkumaan!  Tällaista ei Lappeenranta-salissa kuitenkaan tapahtunut, silti meno oli sellaista että suuri osa aplodeista kuului myös Haydnille.

Kommentit

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *