Rauni Mali: Iiroilua

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti Lappeenranta-salissa 26.1. klo 19
Kapellimestari Vytautas Lukocius, solisti Iiro Rantala, piano. 

Ohjelma oli erikoinen. Konsertin alkuosassa oli kaksi modernistista kamarisinfoniaa, Darius  Milhaudin ja Arnold Schönbergin. Orkesteri paneutui näihin niin osaavasti ja huolellisesti, että 1900-luvun alkupuolen kokeilevaa sävelkieltä oli miellyttävää ja mielenkiintoista seurata. Puhaltimilla oli vaativia yksilötehtäviä, eikä sävellysten rytmiikkakaan ollut helpoimpia. 

Oman Iiroilunsa  Rantala aloitti Bernsteinin Candide operetin alkusoitolla, jonka hän esitti pianosoolona. Niin tunteiden kuin tekniikankin lämmittely oli tarpeen, sillä seuraava numero oli Mozartin pianokonsertto C-Duuri, josta Rantala loihti erinomaisen romanttisen tulkinnan. Lukociuksen ja Rantalan samanhenkistä, huumorin sävyttämää yhteistyötä oli mukava seurata ja orkesteri soitti erityisen vivahdusrikasta Mozartia. Rantalan soolo-osuudet olivat Iiroilua parhaimmillaan, säveltäjää hienosti kunnioittavaa improvisaatiota ja kekseliästä muuntelua, ja vasta viimeisessä kadenssissa Rantala intoutui jazztunnelmiin, joista hän kuitenkin palautui tyylikkäästi Mozartin finaaliin. 


Rantalan omien sävellysten osastosta olin kuullut ”Karma” jazzsävellyksen aikaisemmin pianosooloesityksenä, mutta nyt se soitettiin orkesterin kanssa. Sovitus oli onnistunut ja Rantalan soitto yhä innoittuneempaa. ”Freedom” oli sitten tuttua Iiron tykitystä. Ylimääräisistä ja yleisön kiitoksista ei ollut tulla loppua ennenkuin Rantala itse painoi pianon mustan kannen määrätietoisesti kiinni. 

Kommentit

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *